Tämä on ensimmäinen blogitekstini koskaan mitä yritän kirjoittaa, joten siinä mielessä olen varsin kokematon näissä asioissa, mutta pyrin tuomaan näissä teksteissäni pistooliammuntaan liittyviä asioita esille.
Koskin ensimmäistä kertaa pistooliin ampumistarkoituksessa vuoden 2015 heinäkuussa ja siitä se kipinä sitten syttyi. Radalle minut vei Siivolan Jouko, joka on varsin menestynyt Lapin Ampujien pistooliampuja ja taitaapa edelleen olla alue-ennätys vapaapistoolissa!
Kävimme 25m radalla ja ammuttiin muutamia kymmeniä laukauksia ja tuntui pirun mukavalta hommalta, eikä osumatkaan mitään hassuja olleet, ihan niistä hyvän kasan sai aikaiseksi, toki ihan väärässä kohtaa taulua, mutta sillä ei kuulemma ole merkitystä, kun sen kasan saa siirrettyä keskelle säätämällä tähtäimiä.
Ne olivat ensikosketukset pistooliammuntaan ja luonnollisesti oli haettava jäsenyyttä Lapin Ampujiin ja taisipa siinä ilta mennä etsiessä sopivaa ilmapistoolia itselle, koska siitä on pistooliampujan hyvä lähteä liikkeelle. Ruutiaseisiin kun vaaditaan luvat ja niitä ei voi hakea ennen kuin on kaksi vuotta harrastanut pistooliammuntaa. Sitten tuli jo seuraavana päivänä kiihkoissa ostettua varsin leluksi osoittautunut puristeilma-pistooli Motonetistä ja aika äkkiä halusin siitä eroon. Sen jälkeen hommasin venäläisen Baikal MP46:n, joka on myöskin puristetoiminen, mutta jo kilpa-aseen tasoinen. Kävin sillä ensimmäiset kisatkin Oulussa syksyllä 2015. Tulokseni oli muistaakseni 539, joka oli kelpo suoritus kauheassa jännityksessä ja tokkopa edes sääntöjä ihan täysin osasin vielä tuohon aikaan! Sillä aseella ammuskelin parisen kuukautta, kunnes tuli aika ostaa kunnon kilpatason imppari.
Ostin Steyr LP 10:n, mekaanisella liipaisulla ja hain sen liikkeestä Ikaalisten Erä&Kalasta. Olin työreissulla sopivasti Tampereella ja pitihän se kauheassa ostohimossa ostaa pois, kun kahvojakin oli useita kokeiltavissa. Sillä aseella tulikin sitten käytyä kisoissa aika paljon Pohjois-Suomessa ja voitin minä sillä Barents Gameissakin yhden kerran. Ennätyksekseni taisin työnnellä sillä aseella 564 Swedish Cupissa. Valmennuksestani vastasi tuohon aikaan Piirron Matti Rovaniemellä. Samoihin aikoihin tutustuin Kallion Joonakseen ja silloin pistooliammuntani otti harppauksia eteen päin. Siitä asti ollaan oltu ystäviä.
Harjoitteluni oli välillä ammattimaisempaa ja välillä enemmän vaan räiskimistä.
Vuosina 2016-2017 rakensin talon ja se luonnollisesti vei harjoitteluaikaa pois 1,5 vuoden aikana melkoisesti, ylläpitävää harrastelua toki oli aina välillä.
Parin vuoden harjoittelun jälkeen tuli hommattua 50m pistooliksi Toz 35, jolla edelleenkin treenailen. Itse asiassa vaparissa on toistaiseksi ainoa SM mitali tullut, kun v.2019 voitettiin joukkueena hopeaa! Edustin tuolloin OMAS:ia, kun työasiani painottuivat Oulun seudulle. Valmentaja toimi tuolloin Timo McKeown ja harjoittelustani oli tullut määrätietoisempaa, kuin aiemmin.
Steyrin jälkeen ostin Walther LP500:n Expertti-mallin ja sillä ehdin ammuskella muutaman kuukauden ja tein jopa nykyisen ennätykseni 568.
Olin vajaa vuotta aiemmin aloitellut yrittäjänä Oulussa, mutta jouduin lopettamaan liiketoiminnan 2020 alkuvuodesta ja silloin myös ammuntamotivaationi romahti ja lopetin niille sijoille.
Sittemmin työasiani koheni merkittävästi ja motivaatiotakin vuoden totaalitauon jälkeen.
Nykyään omistan Morini CM200EI Titanium Limited editionin ja olen sillä ehtinyt tähän päivään mennessä ampua jo 1800 laukausta, kun sain aseen huhtikuun lopussa 2021.
Nykyään minua ei valmenna sen kummemmin kukaan ja ajatukseni on katsoa, että mihin rahkeet mahdollisesti voisi riittää. Liian vakavasti en aio ammuntaa ottaa, mutta haluan toki menestyä siinä kaikin mahdollisin tavoin. Mottona on, että laatu korvaa määrän!
Nyt kun katsoo asioita taaksepäin, niin melko repaleista se on ollut harjoittelun osalta ja erilaisia haasteita on matkalla ollut. Siinä mielessä olen tyytyväinen saavutuksiini.
Katsotaan mihin rahkeet riittää, 10m ilmapistoolissa homma tuntuu ”vaarallisen” hyvältä tällä hetkellä!
Seuraaviin kirjoittelemisiin!
Jani Tuulaniemi